Loihtu-klubilla runokirjan julkkareissa

Torstaina raahauduin flunssasta huolimatta Loihtu-klubille luokkakaverini Auran runokirjan julkkareihin. Mahtavaa nähdä painettuna kirjana teos, jonka eri vaiheita olen päässyt seuraamaan tekstiseminaariemme puitteissa.:) Lupasin Auralle jo aikaa sitten, että ostan hänen kirjansa kun se julkaistaan, sillä pidin hänen runoistaan heti ensimmäisestä lukukerrasta alkaen. Villieläimiä on myynnissä ja ladattavissa Kolera-kustannuksen sivuilla. Kirjoitin siitä lyhyesti näkemyksiäni Goodreadsissa.

Ohjelmassa oli muun muassa tämä keskustelu, jota Aura kävi Miki Liukkosen kanssa. Open mic -osuudelle olisi pitänyt ilmoittautua etukäteen, enkä osallistunut siihen. Aktiviteettien sijaan nautin suunnattomasti ihanien kavereideni seurasta.:) Tekstien jakaminen yhdistää jännällä tavalla. Kai siinä tarjoilee palasia sielustaan? Parhaimmillaan kirjoittajaryhmissä joka tapauksessa syntyy vahva yhdessä tekemisen meininki.

Aura on kokenut lavarunoilija ja esitti otteita kirjastaan rekvisiitan kera.:) Tein kuvista tällaisen blendin. Tavallaan se on inspiroitunut dialogista, jota Outi-Illuusia Lilja kävi erään Auran runon kanssa omassa esityksessään.

Kotimatkalla lokki poseerasi pysäkkikyltin päällä. Villieläimiä suviyössä.:)

Ja minä poseerasin iltahämärässä. Mekko on Seppälästä ja laukku aitoa retroa sukulaisilta.

Aina sen jälkeen kun (myös opiskelukaverini) Riku vinkkasi Pentanglen biisin Hunting Song, olen kuunnellut sitä melko usein:

Juhannusyön taikaa

Huono raapale Fiktionistien aiheesta juhannusyön taikaa:

Se oli ja meni, taianomainen yö. Eikä siinä mitään, kun kierin sängyssäni heinäpatjalla, jonka olin kastellut kuin aamukasteen. Tyynyliinassani oli kuvattuna seitsemää sorttia kukkasia, ja painoin pääni pehmeälle pielukselle. Halusin nähdä unia oman kullan kuvia, mutta en nähnyt mitään. Mietin, että miksi? Menikö jokin taiassa pieleen? Kieriskelin aamuun asti kasteessani. Ehkä en sittenkään halunnut omaa kultaa? Pelkäsinkö sitoutumista? Halusin ehkä nähdä, mutta pelkäsin. Jos joku olisi vierelläni, kaikki olisi paremmin, mutta pääsisinkö naimisiin? Hääkellot soisivat ja kosisiko hän edes? Olisipa niin hauskaa pukeutua valkoiseen hääpukuun, mutta kun en ollut neitsyt enää. Vaikuttiko se, että en sitten nähnytkään unessa omaa kultaani?