Huono raapale Fiktionistien aiheesta juhannusyön taikaa:
Se oli ja meni, taianomainen yö. Eikä
siinä mitään, kun kierin sängyssäni heinäpatjalla, jonka olin
kastellut kuin aamukasteen. Tyynyliinassani oli kuvattuna seitsemää
sorttia kukkasia, ja painoin pääni pehmeälle pielukselle. Halusin
nähdä unia oman kullan kuvia, mutta en nähnyt mitään. Mietin,
että miksi? Menikö jokin taiassa pieleen? Kieriskelin aamuun asti
kasteessani. Ehkä en sittenkään halunnut omaa kultaa? Pelkäsinkö
sitoutumista? Halusin ehkä nähdä, mutta pelkäsin. Jos joku olisi
vierelläni, kaikki olisi paremmin, mutta pääsisinkö naimisiin?
Hääkellot soisivat ja kosisiko hän edes? Olisipa niin hauskaa
pukeutua valkoiseen hääpukuun, mutta kun en ollut neitsyt enää.
Vaikuttiko se, että en sitten nähnytkään unessa omaa kultaani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että päätit jakaa ajatuksiasi.:)