keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Uusia oivalluksia romaanikäsiksestä


Valitettavasti en muista, kenen maalaama taulu on, tai ketä se esittää. Joka tapauksessa nappasin kuvan kesällä Musée Saint Loupissa hahmokirjaani varten. En olekaan kesän jälkeen ehtinyt kunnolla työstää projektia eteenpäin. Vaikka juuri tästä maalauksesta inspiraatiota ammentava hahmo kaipaisi vielä, että ymmärtäisin häntä paremmin.

Sivumennen sanottuna olisi kiva näyttää noin tyylikkäältä, mutta todellisuudessa muistutan tällä hetkellä muutaman yön valvomisen jälkeen enemmän räjähtänyttä kojoottia.:p

Aloitin romaanikäsiksen suhteen jotain, mitä en ole vielä koskaan ennen tehnyt. Eli kirjoitan luku kerrallaan poimien sieltä täältä, mitä mielessä pyörii. Aiemmin olen aina halunnut kirjoittaa tiukan kronologisesti, koska edeltävät tapahtumat vaikuttavat jatkoon, enkä tiedä jatkosta ennen kuin olen kirjoittamalla sisäistänyt, mitä aiemmin *oikeastaan* tapahtuu.

Tarinassa kun ei ole kyse pelkistä ulkoisista tapahtumista, vaan kaikesta, mitä ne merkitsevät hahmojen kannalta. Nyt kun minulla on jonkinlainen kronologia ja kaari selvillä - vaikka se on edelliseen versioon nähden muuttunut hyvin paljon - pystyn henkisesti orientoitumaan erillisiin lukuihin. Vaikeaa sanoa, millainen kirjoitusprosessini tulee olemaan jatkossa. Tämä on minulle suuri matka, jonka aikana olen jo oppinut paljon.:)

Rupesin miettimään, miksi juuri tiettyihin lukuihin kuuluvat tapahtumat pyörivät päässäni? Tänään oivalsin, että on kyse nimenomaan hahmoihin liittyvistä tarinan kaarista. Sekä pyrkimyksestäni saada draama toimimaan. Tällä hetkellä työstän jotain, minkä ymmärsin olevan romaanini selkäranka. Jotain, minkä varassa kaikki toimii - tai ainakin toivon kovasti, että toimii.

Muut tapahtumat on paljon helpompi kirjoittaa tämän kaaren ympärille. Niiden tehtävä on tukea sitä, tarjota laajempi kuva ajallisesta ympäristöstä, syventää hahmoja, sekä tarjota kaikenlaista jännää.:) Olen erittäin tyytyväinen saamiini palautteisiin ja päätökseeni karsia hahmoja. Nyt jäljelle jääneillä on enemmän tilaa mellastaa.:) Ja tiettyjen, raskaiden teemojen poistaminen antaa mahdollisuuden revitellä muissa kohdissa.

Edelleen tuntuu olevan niin, että minun täytyy välttämättä kirjoittaa aloitus ennen kuin voin lähteä työstämään muita lukuja. Vaikka joutuisin kirjoittamaan aloituksen uudestaan, se ikään kuin laskee perustan koko myöhemmän tarinan fiilikselle. En pysty toimimaan kunnolla jos en tiedä, mihin sävyyn minun pitäisi pyrkiä.

Kaipasin tänään myös jotain sellaista kuunneltavaa, mitä en ole vielä pyörittänyt repeatilla niin montaa kertaa. Spotifysta valikoitui Alan Stivellin levy Brian Boru, jonka kappaleista versio tästä laulusta iskee juuri nyt hermoon sopivan kutkuttavasti.:) Jostain syystä kuuntelen romaanikäsiksen taustalla paljon kelttiläistä musiikkia, irkkuballadeja sekä bretagnelaista, ja tietysti Blackmore's Nightin tapaista "keskiaika" & "etno" -musiikkia. On kyse enemmän tunnevaikutuksista kuin siitä, että haluaisin muuten kuin poikkeustapauksissa luoda itselleni aikakauteen sopivaa äänimaisemaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, että päätit jakaa ajatuksiasi.:)