Kuokkalan museoraitilla

Lauantaina kävimme uurnanlaskutilaisuudessa ja tapaamassa sukulaisia. Matka kotiin taittui pienempiä reittejä siihen asti, että aloimme molemmat olla liian nälkäisiä ja siirryimme moottoritielle. Miksi matkustamisesta pitäisi tehdä nopea suoritus, kun siitäkin ajasta pystyy ottamaan paljon hupia irti? Jussi ajoi, joten sain leikkiä kameralla.:) Maalaistiet ovat kesäisin aina yhtä idyllisiä, nyt sattui vielä sadeilma.

Pysähdyimme Lempäälässä huoltoasemalle. Jussi tankkasi kahvia ja minä antihistamiinia. Mäkäräinen lienee ryöminyt farkkujen alle piittaamatta nilkkoihin suihkuttamastani hyttyskarkotteesta. Pakko myöntää, että kehoni on allerginen maaseudulle. Ei käy pölyt eikä pistiäiset tai muutkaan ötökät.

Huoltoasemalta lähtiessämme huomasimme kyltin, joka ohjasi Kuokkalan museoraitille. Tämä juuri on hitaan pikkuteiden kiertelyn parasta antia: satunnaiset löydöt. Museopuoli oli jo mennyt kiinni, mutta ajoimme raitin läpi tutkaillen taloja.

Vanhin bensapumppu, mitä olen koskaan nähnyt.:) Jussi kehotti kuvittelemaan 1920-luvun Fordin T-mallin tankkaamaan. Niinpä kuvittelen. Sen ajan Suomi tuntuu kovin vieraalta paikalta. Enkä nyt tarkoita elämää ennen tietokoneita tai kännyköitä, vaan yleistä asenneilmapiiriä.

Kun ihmiset kuvittelevat, millaista heidän elämänsä olisi ollut menneisyydessä, yleensä kaikki sijoittavat itsensä asemaan, jollainen oli mahdollista vain pienelle vähemmistölle rikkaita ja ylhäisiä. Jos selvittää omien isovanhempiensa taustoja, saa paljon realistisemman käsityksen siitä, mitä itsellä olisi ollut odotettavissa. Totta kai tämä pätee myös niihin, joiden isovanhemmat olivat varakkaita.

Ottaen huomioon terveystilanteeni, olisin menneinä aikoina varmaankin kuulunut niihin, jotka kuolivat nuorena. Todennäköisesti luku- ja kirjoitustaitoni olisi rajoittunut siihen, mitä kansakoulun alaluokilla opetettiin.

Se on omituinen ajatus, koska nykyisellään tunnen ymmärtäväni paremmin viidensadan vuoden takaisia, ulkomaalaisia, aatelisia, älykkömiehiä. Miltä tuntuisi, jos en tietäisi kirjallisuudesta juuri mitään? Erityisen vaikeaa on päästä sisälle menneen ajan lukutaidottoman kansan ajatusmaailmaan - olen kyllä yrittänyt. Paljon helpompaa kirjoittaa yläluokkaisia hahmoja.:p Heidän ajatuksistaan on ylipäänsä jäänyt itse tuotettuja tekstilähteitä, joten kuva muodostuu sitäkin kautta monipuolisemmaksi.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on ominaisuuksien periytyminen suvussa. Valtaosa omista sukulaisistani harrastaa jotain taiteellista enemmän tai vähemmän vakavasti, vaikka ovat lähteneet "oikeisiin töihin" ja menestyneet alallaan. Kuvataidetta, musiikkia, posliininmaalausta. En ole ainut, jolta löytyy myös kirjallisia kykyjä. Jos mennään muutama polvi taaksepäin, suvussa on käsityöläisiä ja tilallisia, sekä pienen että suuremman maatilan omistajia.

Tällä hetkellä keskustellaan kulttuurin asemasta ja mitä arvoa sillä on yhteiskunnassa, vai onko mitään? Onko kulttuuri ylellisyyttä? Ihminen ei tarvitse kirjoja tai taidetta elääkseen, siitä huolimatta meillä on kansantaruja sekä luolamaalauksia. Jostain syystä ihmiskunta on kivikaudella katsonut hyväksi alkaa elättää porukkaa, joka ei yhtä täyspainoisesti osallistu "oikeisiin töihin", vaan omistaa vähintäänkin osan ajastaan aineettomille asioille.

Maatalouden myötä yhteiskunta pystyi eriytymään voimakkaammin siten, ettei kaikkien enää tarvinnut tehdä kaikkea. Koska ruokaa saatiin helpommin, toisista tuli filosofeja, käsityöläisiä, jne. On huomattava, että taiteilijat nähtiin käsityöläisinä. Sivumennen sanoen ei ihmiskunta tarvitse koristekaiverruksiakaan, eikä arkkitehdeilla oikeastaan ole virkaa, koska jokainen pystyy kyhäämään itselleen oman kivikautisen mökin.

Luonnollisesti ilman arkeologeja emme tietäisi mitään kivikaudesta tai siitä, että silloin osattiin jo rakentaa taloja. Ilman "hyödyttömiä vetelyksiä" meillä ei olisi historiakäsitystä samalla lailla kuin nykyään, eikä edes käsitystä siitä, että on olemassa maa nimeltä Suomi, tai missä sen rajat kulkevat. Ilman pappeja - abstrakti eli hyödytön ammatti sekin - meillä ei olisi myöskään järjestäytynyttä uskontoa.

Todellisuudessa jos nyt lopettaisimme kulttuuripalvelut ja opintotuen, pääsisimme vintage-yhteiskuntaan. Hyvätuloiset jatkaisivat kulttuuriharrastuksia ja korkea-asteen opiskelua. Muiden elämä jäisi kodin, perheen ja pubin varaan. Kaiketi harrastettaisiin kävelyä ja muita edullisia urheilulajeja. Arki ei lopultakaan kovin suuresti muuttuisi siitä, mitä se monille nykyään on. Erot vain jyrkentyisivät huomattavasti, ja rajojen ylittämisestä tulisi vaikeaa.

Sinänsä hullua, koska työläiset aikoinaan itse halusivat sivistystä. Syntyi työväentaloja, teatteritoimintaa, kirjastolaitos, kansanopistot, työväenopistot, yms. Tietenkään mitään niistä ei tarvita elämiseen. Eihän välttämättä tarvitse edes osata lukea ja kirjoittaa, ilmankin pärjää, kuten ihmiskunnan historia on osoittanut.

En osaa vastata siihen, onko kulttuuri välttämätöntä. Minulle se henkilökohtaisesti on, joten lasken itseni jääviksi lausumaan mitään ehdotonta. Tuskin tähän kysymykseen on olemassa mitään täydellisen oikeaa, yksiselitteistä vastausta. Haluatko sinä, arvon lukija, tietää maailmasta enemmänkin kuin oman kylän asiat? Ps. Mitä ne opettajat opettaa, jos ei ole tutkijoita ensin selvittämässä todellisuuden luonnetta?

Hylätyissä taloissa on jotain vastustamattoman viehättävää.:)

Olipa kerran Suomi, jossa Sääksmäen siltaa pidettiin matkailunähtävyytenä. Tai ainakin sellaisena kohteena, että sen ylittämistä oikein odotettiin auton takapenkillä (ilman turvavöitä).:)