Kuvakulma on vähän hassu, mutta tässä pääkohteena onkin Jussin tekemä villapaita.:D Oikeasti hän sai sen valmiiksi jo viime vuonna, esittely vain on unohtunut.;) Ilmeisesti Jussi on suomalaiseksi mieheksi harvinainen tapaus siinä, että hän on ihan itsenäisesti löytänyt neuleharrastuksen. Puseron ohje Ravelry-sivustolla.
Ryhdyin taannoin kokeilemaan lettejä, tässä niitä on kaksi, ja solmittu yhteen, mutta en tiedä kauanko vielä jaksan pitkiä hiuksia. Mikäli se ketä kiinnostaa, pitsinen irtokaulus on Zizziltä, hame S.Oliverin Haloselta ja kengät Eccon. Tämä yhdistelmä on kenties liikaa kuorotyttömäinen, mutta kuvauspäivänä satoi räntää & rakeita ja muutenkin olo sellainen, että olisi tehnyt mieli vain käpertyä johonkin koloon.;)
Viime ajat on menneet väsyneissä fiiliksissä. Olen jättänyt väliin joitain kiinnostavia tapahtumia, mutta pari näytelmää tuli kuitenkin nähtyä. Ensinnäkin Valmennetaan varas, johon on vielä torstaina yksi näytös. Hauska, hyvin toteutettu esitys Malmin työväentalolla. Yksi entinen opiskelukaverini on mukana produktiossa, jota voisi luonnehtia perinteiseksi, suhteellisen kiltiksi komediaksi.
Seuraava näytelmä oli koululla, eli Työväen Akatemiassa, Kuningatar K. Siitä on vielä kolme näytöstä jäljellä toukokuun alussa - suosittelen! Esitys on loistavasti näytelty, rohkea ja virkistävä, kiehtova versiointi kuningatar Kristiinan elämäkerrasta. Esiintyjinä teatterilinjan opiskelijoita.
En ole vielä nähnyt Tyttökuningasta, joten en osaa verrata elokuvaa ja näytelmää, mutta veikkaisin, että ovat täysin erilaiset. Näytelmässä puvustus ja lavastus oli hyvin pelkistettyä, ja draaman johtomotiivina ankerias. Sitä ei voi silti moittia itsetarkoituksellisen modernisoiduksi tai taiteelliseksi kikkailuksi, vaan kyse oli intensiivisestä ihmissuhdekuvauksesta ja kasvutarinasta.
Teatterilinjalla on myös toinen näytelmä, Juhannusyön uni, jota olemme menossa katsomaan myöhemmin.:) Siitä on vielä muutama näytös jäljellä.
EDIT: Kävimme katsomassa Juhannusyön unen, joka oli myös hieno esitys.:)
Meillä ei enää ole kissaa, ja teen sijasta juomme yleensä kahvia. Itselläni hermot eivät kestä toistuvaa nyhertämistä silmukoiden parissa.:p Jussi on meistä se neulova osapuoli, jolle lykkään villasukat parsittavaksi.
Karhupuistossa kävin ruoholavalla lukemassa pari runoani, joiden arvelin kohtuullisesti sopivan aurinkoiseen säähän. Eivät ne mitenkään erityisen herttaisia olleet, mutta sentään jotenkin ulkoteemaisia (aivomassani leviää pelakuihin, nahkani ruohikolla piknikalustana, jne.). Ylemmässä kuvassa omia runojaan esittää ystäväni ja opiskelukaverini Riku, minä vain varjostan hetken seesteisyyttä alareunassa.:)
Esiintyjiä tilaisuudessa oli peräti 22, jos muistan luvun oikein. Kuvassa Jarkko Jokinen. Lähdimme open micin jälkeen kaveriporukan kesken toiseen puistoon ja sieltä baariin nimeltä Rytmi, joka on esteetön. Onneksi meillä oli mukana Kallio-opas Erja.;) En ymmärrä, miksi esteettömyyttä vastustetaan. Tai siis, toki ymmärrän historialliset arvot, mutta en siltikään käsitä, että ne ylittäisivät ihmisten oikeuden elää omaa elämäänsä nykyaikana.
Minä sentään viallisten keuhkojeni (= astma) kanssa pääsen nykyään baareihin hyvin vapaasti, vaikka muistan hyvin ajan, jolloin jouduin istumaan yksin tupakoimattomien puolella, kun opiskelukaverit pitivät hauskaa tupakoitsijoiden ehdoilla. Siksi pidän omasta puolestani huolta siitä, ettei kenenkään toisen tarvitsisi kokea samaa syrjäyttämistä. Toivon, että ihmiset kokisivat itse, miltä tuntuu tulla jätetyksi pois vaikkapa silmien värin vuoksi. Tai jonkin muun asian, jolle ei mahda mitään.
Pidän Heather Dalen musiikista, johon ystäväni Minni minut tutustutti.:) Silti tekee aina hieman pahaa kuunnella Changeling Childia, koska vammaisia lapsia saatettiin pitää vaihdokkaina. Tai vaihtoehtoisesti Pirun siittäminä: nainen huorasi paholaisen kanssa ja synnytti epämuodostuneen vauvan. Ajatus maahisten jälkikasvusta tietenkin oikeutti viemään "vaihdokkaan" metsään ja jättämään sen sinne, jotta pariskunta saisi "oman lapsensa" takaisin. Lapsenmurhasta kun olisi muuten tuomittu kuolemanrangaistukseen.
Ymmärrän toki viehätyksen myyttiseen puoleen. Samoin sen, miksi on niin kiehtovaa lukea goottilaisia kauhutarinoita "hirviöistä", jotka perheenjäsen on lukinnut vanhan linnan tornikamariin. Tai muuta vastaavaa. Paljon ankeampaa toki olisi ajatella mielenterveysongelmaista tai vammaista henkilöä, jota piilotellaan ulkopuolisilta, ettei perheelle koituisi häpeää.
Samoin historian hirviömäiset kyttyräselät kärsivät todellisuudessa skolioosista. Notre Damen kellonsoittaja on toki hyvä tarina, eipä siinä mitään. Ja hirmuhallitsijoille on aina tarvetta fiktiossa. Samaan aikaan nykykirjoittaja voi silti muistaa "tieteenalan" nimeltä fysionomia. Se vaikutti rodunjalostusopin taustalla. Olisi hyvä, jos jokainen osaisi etsiä ja tunnistaa sisältään pikku-Hitlerin, mutta valitettavasti natsien superhyperpahuuden ulkoistaminen kuuhun ja ties minne tekee vaikeammaksi nähdä, miten vastaava ajatusmaailma vaikuttaa arkipäivässä.
Homoseksuaalisuudesta tuomittiin natsien vallan aikaan keskitysleirille, ja liittoutuneiden voitettua vankilaan. Itse olen syntynyt siitä onnelliseen aikaan ja paikkaan, etten ole koskaan joutunut kokemaan biseksuaalisuuttani ongelmana. Se on vain yksi ominaisuus, joka lopultakaan ei määritä minua yhtä paljon kuin vaikkapa astma - koska sairaus asettaa rajoituksia, seksuaalisuus ei. Ainahan taitaa olla niin, että näemme asiat selkeämmin, kun törmäämme rajoihin.
Kuulemma joillekin maalaisille voi tulla järkytyksenä, että Karhupuiston kahvilan seinällä liehuu sateenkaarilippu. Kallion kirjastossa on sateenkaarihylly, ja Pride-viikon kunniaksi myös Myyrmäen kirjastossa järjestetään näyttely. Itse mieluiten välttelen massatapahtumia, eikä Pride ole tuntunut henkilökohtaisesti kovinkaan tärkeältä. Panostan massatapahtumista enemmän kirjamessuihin. (Ihan oikeasti en jaksaisi kovinkaan montaa ihmismerta vuodessa, syy on tämä toiseuttava "vika" nimeltä erityisherkkyys.) Ei silti ole sattumaa, että laitoin blogin otsikkotekstiin sateenkaaren väristä vivahdetta.:)
Vammaisuus ja homoseksuaalinen käytös (homous on vaikea sana historiallisessa yhteydessä, koska ihmiset ajattelivat seksuaalisuudesta eri tavalla kuin nykyään) yhdistyvät Denis Sanguin de Saint-Pavinin elämässä. Hänen runonsa on kokonaisuudessaan julkaistu vasta vuonna 2010 ilman, että niiden avointa pervoutta olisi pyritty selittämään pois. Ja mitä romaaniprojektiini tulee, näette sitten aikanaan.:) Nyt hyvää juhannusta peikkopoppoon Aurinkosaagan tahtiin:
Kehittelin jälleen uuden pastareseptin.:) Tosin koska päivällinen venähti klo 22 paikkeille, oli kiljuva nälkä ja kaikki kattilat likaisena, toteutin sen riisinuudelin avulla. Toisin sanoen pastasta tuli gluteeniton. Ja helposti, koska riisinuudelin päälle voi kaataa vedenkeittimestä kuumaa vettä ja n. minuutissa on valmista.
Kahden nälkäisen aikuisen annoksiin laitoin:
3 riisinuudelimöykkyä (moninpakkauksesta)
2 avokadoa
1 kesäkurpitsan
1 pienen pussin katkarapuja
4 kynttä valkosipulia
hieman auringonkukkaöljyä
Paistoin katkarapuja sekä paloitellut kesäkurpitsat (erikseen), käytin valkosipulia ja avokadoa pannulla. Ei ehkä olisi tarvinnut, mutta avokado on itselleni vielä vieras hedelmä. Ensimmäistä kertaa kokkailen siitä jotain. Tämän pitäisi nyt olla kohtuullisen terveellinen ja huonoa kolesterolia alentava ruoka.:) Täyttävää ja hyvää ainakin.
Nautin valoisista illoista ja öistä niin kauan kuin niitä kestää.:) Ruotsin armeijan ylijäämävillapaita huolehtii lämmöstä. Todella kestävää ja hyvää tekoa muuten, ja maksoin siitä vain 5 € Varustelekassa.
Lasitetun parvekkeen sisustaminen tuo pientä luksusta arkeen. Pöytä on dyykattu roskiksesta ja korjattu kuntoon. Pöytäliinan ompelin Ikean jämäpalakorista tekemästäni löydöstä. Kynttilänjalka on kierrätyskeskuksesta. Lautaset ovat kuitenkin Iittalan. Kehitin filosofian, jonka mukaan nätiltä astialta nautittu ruoka tekee onnellisemmaksi. Mitä tyytyväisempi ihminen on ruokaansa, sitä täyttävämmältä se tuntuu. Eli hyvä ruoka, kauniit astiat ja mukava ympäristö tuottavat nautintoa, joka tyydyttää paremmin kuin silloin, jos joku näistä asioista on pielessä.
Tosin jos ympäristö on upea ja ruoka hyvää, ei astioita välttämättä tarvita lainkaan.;) Kuten lounaspiknikillä, joita olemme matkaillessa harrastaneet.
Taustalla soi mustarastaan laulu.
Tätä kirjoittaessani kuitenkin kuuntelen Guillaume de Machaut'n keskiajalla säveltämää musiikkia, josta etsin teidän iloksenne esimerkin:
